SUONUMMEN MAJA - SEURAMME SYDÄN KOHTA 50 VUODEN AJAN

Vuonna 1968 oli vapaa aikaa vähemmän, lauantaisinkin tehtiin töitä, autoja oli vain harvoilla eikä televisiotakaan ollut kovin monessa taloudessa. Kännykkä oli utopiaa ja ulkomaanmatkailu oli hyvin vähäistä lähinnä saattoi joku käydä Ruotsissa. Jotain kuitenkin oli, jotain sellaista jota nykypäivänä soisi myös olevan; innostuneisuus urheiluseuratoimintaan ja joukkovoima!

Vuoden 1968 keväällä Monnin hiihdon jälkeen urheilukentän saunassa heräsi ajatus omasta saunasta. Seuramme silloisen sihteerin Voitto Kannon ehdotuksesta otti Veikko Pasanen yhteyttä Erkylän Kartanon metsänhoitajaan, Ernst Fabritiukseen, joka sanoi tontin kyllä löytyvän, mutta ehdotti ottamaan yhteyttä Osuusliike Ahjoon. Ahjolla oli nimittäin käyttämättömänä Suonummen mäellä puolen hehtaarin sora-alue. Alue katsastettiin paksussa lumessa kahlaten ja hyväksi havaittiin. Seuran hallitus laati anomuksen Ahjon johtokunnalle maa-alan vuokraamiseksi. Päätös oli myönteinen ja vuokrasopimus allekirjoitettiin. Sopimuksessa oli kuitenkin kohta, jossa rakennusoikeus oli vain 0,2 hehtaarille. Sitä ei seuramme sopimuksen sopimuksen allekirjoittajat tienneet.

Suuren innostuksen vallassa pantiin tuulemaan. Arvo Kerovuori osti nimiinsä Riihimäen Kaupungilta Petsamon kaupunginosasta Lapinkadulta puurakenteisen purkutalon 100 markalla. Siitä purkutalosta päätettiin rakentaa seurallemme maja.

Rakennusmestari Tauno Tiihonen piirsi keittiön, salin, pukuhuoneen ja saunan käsittävän rakennuksen. Purkutyöt Lapinkadulla aloitettiin heti ja kaikki purettiin varoen. Kuljetus Suonummen tontille tapahtui Erkki Uusitalon Bedfordilla.

Naulat otettiin pois vanhoista laudoista ja tiilet puhdistettiin. Jopa naulat oiottiin.

Tauno Tiihonen laati rakennuslupa-anomuksen Hausjärven kuntaan. Lupaa odotellessa aloitettiin perustan valuu ja runkoakin jo aloitetiin tekemään.

Rakennuslupaa ei myönnetty, koska vuokrasopimuksessa oli rajoitus rakennusoikeudesta. Lähetettiin lähetystö Osuusliike Ahjon johtaja Tossavaisen luokse, jossa esitettiin uutta vuokrasopimusta ilman rajoitusta. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen. Hausjärven kunta pyysi vaikeassa tilanteessa kääntymään lääninhallituksen puoleen ja hakemaan sieltä poikkeuslupaa.

Arvo Kerovuorella oli Hämeenlinnan lääninhallituksessa tuttu vahtimestari töissä ja ehkä tämä tuttavuus ratkaisi sen, että tuomisinaan Arvolla oli leimattu poikkeuslupa mukanaan kun hän palasi lääninhallituksesta takaisin Riihimäelle.

Siitä alkoi rakentaminen vauhdilla. Seurassa oli monenlaisia rakennusalan osaajia. Oli mm.Lasitehtaan muurari A.Vermi. Tarvikkeiden kuljetuksessa olivat apuna Erkki Uusitalo, Onni Pitkänen, Kauko Virtanen, Kalle Heino ja Aulis Nurmi. Kaikki tehtiin käsin, myös kaivuutyöt. Maalareina olivat maalarimestarit Johan Sjöman ja Kalevi Nuutinen maalareineen. Sähköä ei ollut, valolähteenä yksi kosankaasu valaisin. Ovenpieliä maalattiin kynttilä toisessa,pensseli toisessa kädessä. Hauskaa oli.

Kun talkoot aloitettiin Lapinkadulta 26.4 oli maja valmiina 29.9.1968. Olimme ylpeitä aikaansaannoksestamme.

Lumien tultua aloitettiin majan aukipitäminen yleisölle. Latu majalle kulki jussilan ylikäytävältä majalle. Hiihtäjiä riitti. Toimiminen oli hankalaa: vesi kuljetettiin kannuilla, sähköjä ei ollut, valaistuksena kosankaasuvalaisin ja kynttilöitä. Keittiössä oli puuhella ja salissa öljykamina. Saunaan toivat valoa ikkunan ulkopuolelle ripustetut myrskylyhdyt.

Majasta tuli suosittu kohde. Mirja vähäsen munkit olivat kuuluisia. Seuralaiset hoitivat latuja ja jo ensimmäisenä keväänä syntyi ajatus avata yhdyslatu Hyvinkäälle. Neljän majan lenkki avattiin talvella 1969. Hyvinkääläisiä hiihti paljon majallemme ja Riihimäkeläiset puolestaan kävivät Hyvinkäällä.

Maja on kokenut vuosien saatossa valitettavaa ilkivaltaa ja alkuvuosina varastettiin lähes kaikki irtain majasta. Riihimäkeläisten yritysten ja yhteisöjen lahjoituksin saimme kuitenkin uudet varastettujen tilalle. Mukana lahjoituksissa oli myös yksityisiä henkilöitä. Melko pian maja sähköistettiin ja vesihuoltoa varten tehtiin porakaivo. Puita hankittiin purkamalla purkutaloja. Majaa laajennettiin 1973. Tilaa tuli puolet lisää. Riihimäen kaupunki tuki laajennusta 5000 markalla. Tontti hankittiin omaksi Osuusliike Ahjolta 3000 markalla ja myöhemmin ostettiin Riihimäen kaupungilta vanha sorakuoppa reunoineen 5000 markalla. Näin syntyi yhtenäinen 1,5 hehtaarin määräala.

Elämä majalla on jatkunut vilkkaana näihin päiviin ja erinomaiset naapurit ja aktiiviset majalla käyvät kuntoilijat ovat mahdollistaneet kehityksemme.

MAJAMME ON SEURAMME SYDÄN! SITÄ HOITAVAT SEURAMME VETERAANEISTA MUODOSTUVA JOUKKO, JOKA KOKOONTUU MAJALLA JOKA KESKIVIIKKO JA HUOLTAA JA HOITAA SYDÄNTÄMME!

(Teksti mukaeltu Veikko Pasasen alkuperäisestä tekstistä)